TAPAHTUNUTTA: 2005
Joulutervehdys
Suomen Spinoneiden virallinen syyskokous 27.11.2005
Syyskokous pidettiin Salmen ulkoilualueella Vihdissä sijaitsevassa kahvila Theassa.
>> Syyskokouksen pöytäkirja (pdf)
>> Liite: Toimintasuunnitelma & talousarvio vuodelle 2006 (pdf)
SSK:n erikoisnäyttely Jyväskylässä 18.6.2005
Tulokset:
PN1, RPO, SERT, Dynamo Rose Of Titanic (om. Nina Virtanen, Martinkylä)
PN2, Fragola Jasmina (om. Kerttu ja Jukka Ylilauri, Lumijoki)
PN3, WolfSirius Element Is Fire (om. Lotta Holmberg, Klaukkala)
PU1, VSP, Wynsett Falco (om. Maija Salmi, Ikkala)
PU2, Fragola Jan-Hakon (om. Leena Uusitalo, Kempele)
PU3, SERT, Fragola Juliano (om. Pauliina Koivunen ja Tero Kainulainen, Paloinen)
Tuomari Erja Nummen ajatuksia näyttelyn jälkeen:
"Oli ilo saada arvostella spinonet rotujärjestön erikoisnäyttelyssä ja oli mukavaa, että ennakkoon ilmoitetun tuomarin vaihtumisesta huolimatta tulitte paikalle niin suurella joukolla. Kiitos teille kaikille siitä.
Tärkeimmät asiat, joita koirista etsin, olivat oikeat mittasuhteet, oikea ylälinja ja pään linjat, hyvä luusto sekä hyvät liikkeet. Ja näissä asioissa esiintyneisiin virheisiin puutuin arvostelussani ensisijaisesti. Olin hieman yllättynyt siitä, että spinonelle ominainen ylälinja oli puutteellinen niinkin monella koiralla.
Toinen seikka, joka kiinnitti huomiotani, olivat turhan pitkärunkoiselta vaikuttavat koirat. Spinone kuitenkin on rotumääritelmänsä mukaisesti neliö tai lähes neliö. Tästä syystä myös joittenkin koirien pään pituus vaikutti kokonaisuuteen nähden liian lyhyeltä. Spinonelle vaaditaan melko pitkä pää (4/10 säkäkorkeudesta), jolloin se neliömäisellä koiralla on sama tai lähes sama myös rungon pituudesta. Niinpä hiukankin pitkärunkoisella koiralla pää vaikuttaa lyhyeltä. Pään mittasuhteet ja linjat profiilissa olivat pääsääntöisesti oikein, sen sijaan spinonen omaleimainen, selkeästi ”harjakattomainen” kallonmuoto lienee harvinaistunut jo koko rodulla.
Kolmas huomionarvoinen seikka oli karvapeitteen niukkuus joittenkin koirien rungossa. Karva oli kyllä oikeanlaatuista ja peittävää, mutta sen olisi pitänyt olla pitempää. Ja sitten vielä koirat, jotka esitettiin aivan liian lihaksettomina, löysässä ja lihavassa kunnossa. Spinonen pitää olla vankkarakenteinen, mutta jäntevä ja metsästysrodulla vankkuus tulee luustosta ja hyvin kehittyneistä lihaksista, ei turhasta massasta.
Koirien liikkumista katsoessani kuvittelin ne vaikkapa tuonne Koillis-Lapin upottaville soille ja vaikeakulkuiseen metsämaastoon viikonkin jahtireissulle. Kyllä sellaisilla, juostessa heijaavilla kylkimakkaroilla varustettu koira väsähtää siellä pahimmillaan jo ensimmäisenä jahtipäivänä.
Luonteeltaan esitetyt koirat olivat kaikki moitteettomia, ne olivat hyvin ystävällisiä, niitä oli erittäin helppo käsitellä ja kaikki käyttäytyivät hienosti.
Juniorikoirissa sekä uroksissa että nartuissa oli useita vielä hyvin ilmavia ja kovin korkearaajaisilta vaikuttavia koiria, joiden rungon ja rintakehän tilavuus oli vielä puutteellinen. Toki nuorilla koirilla tämä onkin ihan tavallista, mutta joiltakin niistä valitettavasti puuttui myös rodunomainen ylälinja. Jotkut olivat myös turhan pitkärunkoisia ja niukasti kulmautuneita.
Avoimen luokan uroksissa ja nartuissa oli useitakin erinomaisia, rotutyypillisiä koiria. Joissakin sitten vain häiritsi tuo turhan niukka runkokarva tai mittasuhteissa ja kulmauksissa oli toivomisen varaa.
Kaikki kolme urosta, joille annoin erinomaisen, olivat minusta varsin hyviä rotunsa edustajia ja niistä parhaan valitseminen oli vaikeaa. PU 1:llä oli oikea ylälinja, mittasuhteet, luusto ja tyypikäs uroksen pää, lisäksi sillä oli riittävät kulmaukset. Rungon tilavuudessa ja lantion pituudessa olisi ollut toivomisen varaa. PU 2:lla taas nämä asiat olivat kunnossa, mutta se taas olisi voinut olla paremmin kulmautunut ja hieman tiiviimpi. Päädyin lopulta urokseen Wynsett Falco, koska se pysyi liikkuessaan parhaiten "koossa" nuorempiin kilpakumppaneihinsa verrattuna. Hitaasti kehittyvänä rotuna spinoneilla vielä parivuotiaanakin rakenteen löysyys näkyy, etenkin uroksilla ja erityisesti liikkeissä.
Myös avoimen luokan nartut olivat yleisilmeeltään erittäin hyviä rotunsa edustajia. PN 1 oli hyvin feminiininen ja viehättävä ja ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Sillä oli erinomaiset mittasuhteet ja aivan ihastuttava nartun pää ja ilme. Vaikka se olikin hiukan epätasapainoisesti kulmautunut, se vain paransi liikkeitään kierros kierrokselta. Hieman etuasentoisista lavoista johtuen kaulan pituus jätti toivomisen varaa ja toki koira olisi saanut olla hieman kookkaampikin, mutta sillä oli kokoonsa sopiva hyvä luusto, riittävä rintakehä ja rungon tilavuus. Ja kaiken kaikkiaan, vaikka PN 2 oli myös tyylikäs koira, oli Dynamo Rose of Titanic lähinnä sitä, mitä spinoneista halusinkin löytää."
Suuret kiitokset Erja Nummelle!
Spinoneiden toukotreffit Somerolla 13.-15.5.2005
Tapaaminen oli kaikin puolin onnistunut, jopa aurinkoista säätä myöden. Mukana oli kolmisenkymmentä spinoneharrastajaa koirinensa. Osa tuli paikalle jo perjantai-iltana, osa heti lauantaiaamusta, jolloin varsinainen ohjelma alkoi. Leirillä vallitsi kannustava ja innostava yhteishenki, kuulumisia tuli vaihdettua ja uusia asioita opittua asiantuntevien kouluttajien johdolla. Viikonlopun aikana oli monenlaista ohjelmaa, vaikka pääpaino koulutuksessa olikin rodun käyttöpuolessa eli metsästyskoulutuksessa.
Launtaina heti aamupalan jälkeen oli vuorossa Maija Päivärinnan vetämä näyttelykoulutus. Koirat jaettiin kahteen ryhmään iän mukaan ja toinen porukka sai samaan aikaan Päivi Karilta vinkkejä spinonen turkin hoitoon. Metsästyskoulutuksesta vastasi Varsinais-Suomen aluekouluttaja Vesa Nummi ja saimme ohjausta niin kanakoiran tottelevaisuuskoulutuksessa, vesityössä kuin linnun haussakin. Kanakoiran koulutuksessa Vesa painotti luoksetulon tärkeyttä, ja nopeaa maahanmenoa käskystä. Järven rannalla treenasimme nuortenluokan vesityötä. Loppupäivä menikin häkkifasulla harjoitellessa. Jokainen koira kävi vuorollaan liinassa etsimässä heinikkoon piilotettua fasaania. Koiraa ei saanut päästää metriä lähemmäs lintua. Kun koira otti seisonnan, Vesa kannusti silittämään koiraa ja kehumaan sitä rauhallisella äänellä.
Halukkailla oli myös mahdollisuus osallistua verijäljelle Maijan johdolla. Jäljet tehdiin lauantai-iltana ja ajettiin sunnuntaina aamulla. Nuoret koirat eivät tehneet verijälkeä, sillä metsästyskoulutuksen ollessa aluillaan ei ole järkevää sekoittaa koiran päätä jäljestyksellä; kanakoiranhan ei ole tarkoitus hakea lintua nokka maassa vaan pää ylhäällä ilmavainulla. Nina Puistovaara veti vielä illalla kunto- ja yhteistyöharjoitukset niin koirille kuin ohjaajillekin agilityn alkeiden merkeissä. Mukana oli kymmenisen innokasta paria, jotka osoittautuivat varsin nopea oppisiksi tässä lajissa. Pitkän ja toiminnantäytteisen päivän päätteeksi olikin mukava kerääntyä iltanuotiolle grillailemaan ja turisemaan mukavia.
Sunnuntaina pidimme vielä porukalla Suomen Spinonet ry:n kevätkokouksen. Kävimme läpi mitä kaikkea yhdistys on ehtinyt saada aikaan - aika paljon on tapahtunut muutamassa hassussa kuukaudessa. Jäseniäkin on kahdeksisen kymmentä, ihan ulkomaita myöden. Äänestimme lehden nimestä ja enemmistö halusi sen pysyvän nykyisellään - lehtemme ilmestyy siis jatkossakin lyhyesti ja ytimekkäästi nimellä Spinone. Onnistuneita saavutuksia, kuten tätä Someron tapaamista on mukava muistella - ja ottaa ensi vuonna uusiksi! Suuret kiitokset tapahtuman järjestäjille, kouluttajillemme, Hovimäki Campingin henkilökunnalle ja kaikille mukana olleille!
Tässä jokseenkin kaikki lauantaina mukana olleet koirat ohjaajineen - klikkaamalla kuva aukeaa koko ruudun kokoiseksi!
20.4.05 ilmestyneessä Eläinmaailma-lehdessä artikkeli spinonesta
Eläinmaailma numero 3/2005 s. 18-21: Spinone - erähenkinen maalaiskoira. Teksti Päivi Romppainen, kuvat Tapani Romppainen. "Sosiaalinen ja aktiivinen spinone viihtyy luonnossa, tekee kaiken antaumuksella ja kiintyy voimakkaasti omistajaansa. Suomessa rotu tekee tuloaan niin metsästäjien kuin muidenkin koiraharrastajien seuralaiseksi." Keskiaukeaman kuvassa poseeraavat spinonet Vallu, Välkky ja Rulla.
Suomen Spinoneiden ensimmäinen lehti ilmestyi huhtikuussa!
Lehdestä löytyy juttua mm. yhdistyksen toiminnasta, koiran koulutuksesta ja hallituksen jäsenistä. Takakannen kuvissa esitellään menneiden vuosien erikoisnäyttelyissä menestyneitä spinoneita. (Somerolla yhdistyksen kevätkokouksessa äänestettiin lehden nimestä ja enemmistö halusi nimen pysyvän ennallaan eli lehtemme nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi SPINONE.)
Kanakoiran koulutuspäivä Kärkölässä 12.3.2005
Yhdistys järjesti kanakoirien koulutuspäivän Kärkölässä Taipaleen fasaanitilalla. Osallistujia saapui kirpeänä pakkasaamuna 15, kaukaisimmat Turusta ja Orivedeltä. Koulutuksesta vastasi Seppo Eerola, pitkän linjan kanakoiramies, lk saksanseisojakasvattaja ja kanakoirien erikoiskoe- eli kaer-tuomari. Osallistujista osa oli jo pitempään metsästystä koiransa kanssa harrastaneita, osa aloittelijoita. Koirien ikä vaihteli vajaa puolivuotisista pennuista veteraani-ikäisiin.
Kodan nuotion lämmössä selvitettiin ensin koulutuksen perusteet ja tavoitteet. Teoriassa käytiin läpi tottelevaisuuskoulutus, haku, riistatyö, kaer-kokeiden vaatimukset ja suoritustapa. Kaikkiin kysymyksiin saatiin asiantuntevat ja perehtyneet vastaukset. Kukin sai neuvoja kouluttajalta erityisongelmiinsa.
Purevassa viimassa harjoiteltiin oikeaoppista noutoa, sen koulutustapoja ja vaatimuksia. Mallikoirana toimi Sepon oma 5-vuotias lyhytkarvainen saksanseisojanarttu.
Linnun löytämistä (ohjaajan tulee osata ”lukea koiraansa” eli tulkita koiransa käytöstä) ja seisontaa harjoiteltiin metsän reunaan piilotetulla häkissä oleva fasaanilla, ns. tietolinnulla. Linnun paikkaa vaihdeltiin muutamaan otteeseen. Näin selvisi koiran kyky käyttää vainuaan. Harjoiteltiin myös seisontaa koiran ollessa kytkettynä koulutusliinaan, jolloin sitä voitiin ohjata ja kontrolloida.
Avoimessa maastossa harjoiteltiin hakua. Vaikka olosuhteet olivat epäedulliset, saatiin viitteitä koirien luontaisista taipumuksista luovia ja käyttää tuulta hyväkseen ja hakea maastossa mahdollisimman peittävästi.
Iltapäivällä nuotiolla selvitettiin kaer-kokeiden pisteytystä sekä koiranohjaajan roolia kokeissa. Pentujen omistajia erityisesti kiinnostavan Junkkari-kokeen säännöt ja osallistumisoikeus käytiin myös läpi.
Kiitokset kaikille osallistujille ja ennen kaikkea kouluttajallemme Seppo Eerolalle, jolla oli kiinnostusta perehtyä rotumme kouluttamisen erityispiirteisiin!
